Lihasvammat – liikkuvan ihmisen harmi

Liikunnan ja urheilun merkitystä terveyden, hyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitäjänä sekä edistäjänä ei voi liiaksi korostaa. ”Terve sielu terveessä ruumiissa” onkin yleisesti käytetty liikunnan tunnuslause eikä syyttä.

On kuitenkin muistettava, että liikuntaan ja urheiluun liittyy myös loukkaantumisen riski. Liikuntatapaturmat ovatkin suurin vammoja aiheuttava tapaturmaluokka Suomessa. Vaikka liikuntavammoja sattuu lukumääräisesti paljon, vakavat vammat ovat onneksi verrattain harvinaisia.

Lihasvammojen luokittelu

Liikunta- ja urheiluvammoista lähes puolet on eriasteisia lihasvammoja. Suurin osa urheillessa tulevista lihasvammoista on joko ruhje- tai venähdystyyppisiä vammoja. Ruhjevamma voi syntyä esimerkiksi voimakkaan iskun aiheuttamana. Ne ovat varsin yleisiä kontaktiurheilulajeissa mutta niitä syntyy myös juoksulajeissa esimerkiksi kaatumisen yhteydessä tulevana ”puujalkana”. Yleisin muoto juoksulajien lihasvammoista on kuitenkin venähdys-/revähdysvamma.

Lihasvammojen luokittelu perustuu revenneiden lihassolujen eli lihassyiden määrään ja lihasta ympäröivän lihaskalvon vaurioon sekä vamman aiheuttamiin oireisiin. Tavallisesti lihasvammat luokitellaan vaikeusasteeltaan kolmeen luokkaan.

Ensimmäisen asteen lihasvammoissa vain muutamia lihassyitä on repeytynyt. Oireina tavallisesti on kosketusarkuus, lihaskipu sekä lihasspasmi tai lihaskramppi. Lihasvoima on usein säilynyt tai väliaikaisesti vähäisessä määrin heikentynyt. Toisen asteen vammoissa osa lihassäikeistä on mennyt poikki, mutta osa säikeistä on säilynyt ehjinä. Tämän tyyppisissä vammoissa oireena on kipu ja lihaksen voiman heikentyminen sekä toiminnan huonontuminen. Kolmannen asteen vammoissa repeytynyt lihas on kokonaan poikki ja toimintakyvytön.

Lihas on erittäin hyvin verisuonitettu kudos, ja lihaksen vammautuessa lihaksen verisuonet myös vaurioituvat. Tästä syystä vamma-alueelle syntyy aina verenpurkauma, joka näkyy vamman alkuvaiheessa turvotuksena ja myöhemmin ilmaantuvana mustelmana.

Lihasvammojen hoidon kulmakivet

Lihasvammojen hoidon tarkoituksena on luoda vaurioituneen lihaksen paranemiselle sellaiset olosuhteet, että paraneminen on mahdollisimman nopeaa ja lihaksen toiminnallinen lopputulos mahdollisimman hyvä. Hoidolla pyritään estämään myöhäisoireiden ja komplikaatioiden syntyä.

Lihasvamman ensiapuna noudatetaan niin sanottua kolmen K:n sääntöä. Tällöin hoidon kulmakivet ovat Kylmä, Kohoasento ja Kompressio (puristus). Hoidon tarkoituksena on verenvuodon estäminen, jolloin verenpurkauman ja turvotuksen muodostus vähenee ja paraneminen nopeutuu. Arpikudoksen muodostuminen on tällöin myös vähäisempää, kun verenpurkauman koko saadaan rajoitettua. Toipumisen alkuvaiheessa kolmen K:n hoitoon yhdistetään vielä vammautuneen lihasryhmän lepojakso. Kolmen K:n hoito on tärkeää aloittaa mahdollisimman nopeasti jo tapaturmapaikalla. Kylmähoitoon voi käyttää muun muassa kylmäpakkausta tai jääpussia. Vammautunut raaja laitetaan kohoasentoon ja napakalla sidoksella tehdään kompressio.

Vaurioituneen lihaksen toiminta tulee tarkistaa ja testata muutaman vrk:n kuluttua loukkaantumisesta. Jos lihaksen toiminnassa todetaan edistystä eikä epäillä laajaa verenpurkaumaa tai laajaa lihasrepeämää, voidaan aloittaa varovainen vamma-alueen kuntoutus. Esimerkiksi I asteen vammojen kuntoutus aloitetaan varhain, jo muutaman vrk:n kuluttua tapaturman sattumisesta. Näin estetään lihasheikkouden kehittyminen. Alkuvaiheessa repeytynyt lihas tuetaan tarvittaessa teippauksella harjoittelun ajaksi. Tärkeää on, ettei vammautuneeseen lihakseen aiheuteta kipua. Tämän jälkeen lihaksen harjoitusta voidaan asteittain lisätä. Huomioitavaa on, että myös terveiden lihasryhmien kuntoa on pidettävä yllä. Kuntoutus toteutetaan maltillisesti varovaisuutta noudattaen. Tärkeintä on estää lihasvamman uusiutuminen. Vasta kuntoutuksen loppuvaiheessa on vuorossa lajinomaiset harjoitukset ja paluu kilpaurheilun pariin.

Lihasvammojen leikkaushoitoa tulee harkita huolellisesti, koska kolmen K:n hoito ja oikein toteutettu kuntoutus tuottaa hyvän lopputuloksen suurimmassa osassa tapauksista. Lihasvamma vaatiikin leikkaushoitoa varsin harvoin. Jos todetaan laaja lihaksensisäinen verenpurkauma tai vammautuneen lihaksen toiminta on selvästi heikentynyt, on leikkaushoitoa harkittava. Kirurgiseen hoitoon on syytä päätyä herkemmin, jos potilas on nuori tai liikunnallisesti aktiivinen, koska toiminnallinen haitta on heillä merkittävämpi. Jos lihasvamman hoidossa päädytään leikkaushoitoon, tulee hoito toteuttaa mahdollisimman varhain.

Mitä tehdä lihasvamman sattuessa?

  • Ensiapuna 3K:n hoito:
    • Kylmäpakkaus + sidos vammautuneen lihaksen päälle (ohut kangas väliin).
    • Kohoasento ja lepo.
  • Lievissä vammoissa kuntoutuksen aloittaminen kevyillä lihasharjoituksilla, asteittain voimaa ja liikettä lisäten.
  • Vakavimmissa lihasvammoissa ensiavun jälkeen yhteys lihasvammojen hoitoon perehtyneeseen lääkäriin: mahdollisen leikkaushoidon viivästyminen voi heikentää lihaksen lopullista toiminnallista tulosta.

Lasse Lempainen
urheiluortopedian dosentti
ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri

Yhteystiedot

Lasse Lempainen
ortopedian erikoislääkäri
urheiluortopedian dosentti

Urheilu Mehiläinen
Mehiläinen Neo Turku
Joukahaisenkatu 6
FI-20520 Turku

puhelin: 010 235 3535 tai 010 414 00
urheilumehilainen.fi